Työpöytä

Suunnittelu

Saimme tehdä pöydän. Mietin vähän ruokapöytää mutta päädyin työpöytään. Sain kyllä tuhlattua aikaa pohdiskeluun!

Suunnittelin monta hauskaa toteuttamiskelvotonta pöytää.

Prosessi

Pöytä alkoi mittailun ja miettimisen jälkeen jaloista. Sirkkelöin ja höyläilin niistä sopivan kokoiset ja tein niihin värinätaltalla lovet tappiliitosta varten. Toiselle sivulle tuli jyrsimellä kolot lohenpyrstöliitosta varten ja samassa yhteydessä tein myös itse pyrstöt sarjaan.
Ajatus oli siis, että sarjan pitemmät sivut olisi liitetty jalkoihin lohenpyrstöin niin, että niitä ei liimattaisi kiinni, vaan ne olisivat irrotettavissa. Halusin tehdä purettavan pöydän, että sen saisi vaikka muuttaessa vähän pienempään tilaan.

Lohenpyrstöjä valmiina.

Seuraava vaihe oli sarjan lyhempien sivujen tekeminen. Niihin täytyi tehdä mahtavalla ja vaarallisella alajyrsimellä tapit jalkoihin kiinnittämistä varten.

Jyrsin jätti tappiin ihanan karvareunuksen, joka piti valitettavasti hioa pois.

Liitoksen kumpikin pää valmiina.

Jalkojen ja sarjan tekemisen jälkeen vuorossa oli pöytälevy. Sen tekemisessä oli omat haasteensa.

Välillä projekti eteni hienosti, höm, liimailemalla pannunalusia edellisen glögiprojektin ylijäämästä.

Halusin väriä pöytään ja glögilasinaluset antoivat ajatuksen väriviiluista. Niinpä päätin liimata niitä liimalevyyn mukaan. Tämä tarkoitti liimailun työlääntymistä ja jouduin liimaamaan pöytälevyn hyvin pienissä osissa. Sinänsä tämä ei ollut ongelma.

Osissa liimaus.

Hankaluuksia syntyi siitä, että väriviilut eivät olleet samanlevyisiä (35mm) puun kanssa, joten liimaaminen oli vaikeampaa.

Viilut nousivat ulos tasosta ja vaativat puristamisen avuksi puukapuloita. Ne myös hankaloittivat puiden liimautumista tasaiseksi levyksi. Olisi ollut viisasta jättää puut leveämmiksi, niin ettei olisi tarvinnut jännittää, riittääkö niissä höyläysvaraa tasoittaessa kantta. Riitti. Juuri ja juuri.

Puukapulat puristuksen apuna. Loppusuoralla.

Olin huolimaton. En kiristänyt halkaisusirkkelin vastetta kunnolla paikoilleen. Sen takia se valui taaksepäin ja osasta liimalevyn puista tuli vinoja ja liian leveitä. Se ei sinänsä haitannut, ongelman voi höylätä pois, mutta tuhlasin puuta hyvin typerästi. Pöytälevy kapeni, koska en halunnut korkata uutta lautaa parin sentin takia. Valitsin toisen vaihtoehdon: lyhensin sarjoja ja tein uudelleen tapit liitoksiin.

Myös pöytälevyn pituus muuttui: epätasaisen liimauksen takia minun olisi pitänyt hioa levystä turhan kapea saadakseni sen tasaiseksi. Ongelmakohdat olivat kuitenkin reunoilla, joten pöytälevyn lyhentäminen oli vaihtoehto.
Lisäksi pari lohenpyrstöliitosta oli hieman liian löysiä, joten halusin tehdä uudet. Totesin myös, että pöydän lyhentyminen toisessa suunnassa tekisi siitä hassun pitkulan, jos en toistakin suuntaa lyhentäisi. Siispä pitemmät sarjat menettivät myös paloja itsestään.

Pöydän kannen kiinnitys sarjaan.

Tämän jälkeen tein palaset ja lovet pöytälevyn kiinnittämiseksi sarjan pitkiin sivuihin. Palat työntyvät sarjan loviin ja ruuvataan kiinni levyyn.

Koska pöytälevy oli valmis, pintakäsittelin sitä Danish Oililla muun tekemisen lomassa.

Pöytälevy pintakäsittelyn kohteena.

Enää täytyi sahaista jaloista sopivan korkuiset, liimata tappiliitokset, pintakäsitellä pöytä ja koota se loppuun. Tässä vaiheessa takaisku tuntui takaiskulta, varsinkin kun se johtui niin suuresta, typerästä huolimattomuudesta.

Lyhensin nimittäin yhtä pöydän jalkaa väärästä päästä. Miten sokeaa.

Hups.

Tein uuden jalan hyvin vihaisena itselleni.

Siitä ei tullut ollenkaan niin hyvä, tappiliitoksen reikä tuli väärään kohtaan ja aiheutti sähläämistä liimatessa jalkoja ja sarjaa yhteen, kun jouduin suurentamaan reikää ja liimaamaan apupalan tappiin.

Ongelmat eivät jalan kanssa loppuneet. Pintakäsittelyhuoneessa se sai haaverin ja liitos irtosi osittain. Onni onnettomuudessa, että juuri tämän jalan kanssa oli ollut vaikeuksia niin, että se oli liimaantunut huonosti ja sain liitoksen vielä irti ja uudelleen liimattua.

Puristuksessa.

Välillä piti testailla 

No niin. Liitokset on liimattu ja kolmen pintakäsittelykerran jälkeen pöytä pitää enää koota.

Reiät ruuveja varten. Pöytään myös.

Valmis pöytä

Se on kaunis. Viilut toimivat todella hyvin ja onnistuin asettelemaan ne sopivasti. Öljytty koivu reagoi kauniisti valoon, pinta kutsuu silittämään. Muutama asia on tietenkin typerästi.

Ensinnäkin mietin sitä, että ehkä olisi kannattanut tehdä lohenpyrstöistä kiilamaiset, jotta ajan kuluessa liitos ei löystyisi. Pyrstöt olisi voinut muutenkin toteuttaa hyvin eri lailla.

Toinen huomioni oli yksi huonosti liimattu kohta pöytälevyssä ja kolmas oli se, että olin suunnitellut pöytälevyn reunan juuri siihen, missä jalat ovat, niin, että se ei tule yhtään yli. Mittausepätarkkuuden ja puun elämisen takia tämä raja ei kuitenkaan ikinä osu täysin kohdalleen, vaan jalat ovat joissain kohdissa ulkona pöytälevyn pituudesta. Se on kuitenkin niin pientä, että pöydän ollessa käytössä se ei häiritse minua. Suurin tekijä on tällöin pöydän kaunis pinta ja viilut.