Meduusojen lähtö

Valo Virtaa

Saimme osallistua Jyväskylän vuotuiseen Valon Kaupunki -tapahtumaan tekemällä Tourujoen rannalle ryhmissä taideteoksia. Niiden tuli olla vesieläimiä ja ainakin metrin kokoluokkaa. Lisäksi valon tuli olla niiden oleellinen elementti. Muuten kädet olivat melko vapaat.

Ajatuksia

Lähdimme kolmen hengen ryhmässä suunnittelemaan erilaisia vaihtoehtoja ja ihastuimme ajatukseen parvesta. Lähes jokainen muu ryhmä teki yksittäisen, ison olennon, joten parvi olisi mukavaa vaihtelua töiden joukossa. Toivoimme saavamme veden alle pelkistetyn, hohtavan kalaparven tai jotakin muuta sen kaltaista, mutta valo ja vedenalaisuus oli liian vaikeaa yhdistää.
Päädyimme helpompaan mutta yhtä ihanaan ratkaisuun meduusaparvesta. Mietimme, onko se sekava rykelmä, nauha vai kenties porttimainen asetelma polulla kulkevien katselijoiden yli. Päätimme, että teemme nyt nauhan ja mietimme sen sijoittelun paremmin myöhemmin. Portti oli kuitenkin kiehtovin ajatus. Totesimme, että hyvä ratkaisu olisi valaista meduusarivistö jouluvaloilla.

Kävin paikan päällä miettimässä mahdollisen sijainnin.

Työtä

Aloitimme metallisesta rungosta. Irroitimme vanhoista lampunvarjostimista renkaita meduusojen ruumiin alaosaan ja väänsimme pienempiä rautalangasta yläosaan. Sitten leikkasimme ja väänsimme kaareviksi rautalanganpätkiä, joilla kiinnitimme renkaat toisiinsa, niin että lopputulos muistutti lampunvarjostimen luurankoa tai sienen lakkia. Tai meduusaa.
Koko projektin tuskallisin osuus oli varmaan tämä vaihe, koska lampunvarjostimesta otetut osat olivat liimassa ja maalissa ja ne täytyi hioa puhtaiksi hitsattavista kohdista. Opin kuitenkin käyttämään pistehitsiä, mikä puolestaan oli aika mukavaa.

Metalliosan jälkeen vaihdoimme kankaaseen. Leikkasimme, venytimme, ompelimme ja kuumaliimasimme meduusoille ihon. Peitimme ne pohjasta, jotteivät jouluvalot meduusojen sisältä näkyisi alhaalta päin. Päälle laitoimme toista kangasta, joka oli, toisin kuin alapuolinen, venyvää, niin että se toimi hyvin kaarevalla pinnalla.

Meduusojen maalausta. Taustalla näkyy toisen ryhmän projektia.

Metallin ja kankaan jälkeen pääsimme akryylimaaleihin. Niillä lotraaminen oli työn paras osuus. Meduusoista tuli kolmen maalarin jäljiltä ihanan erilaisia keskenään ja oikeastaan hämmennyin niiden kauneudesta, kun ne lepäsivät pöydällä ja loistivat jo ilman valaistustakin. Valkoisenakin pöydän peittävä meduusaparvi oli näyttänyt kauniilta, vaikka muistuttikin vielä lähinnä lampunvarjostinten kokoontumista.

Maalausaiheen jälkeen kiinnitimme meduusoille lonkeroita. Leikkasimme spiraaleja rakennusmuovista ja kiinnitimme ne kuumaliimalla valokuidunpätkien kanssa meduusoihin. Innostuin työstä entistä enemmän. Nyt viimeistään varjostimista oli tullut meduusoja.

Viimeinen vaihe ennen paikan päälle siirtymistä oli valojen asettaminen. Jokainen meduusa sai kokonsa mukaan jouluvalonauhasta 1-3 lamppua masuunsa, ja väliin jäävät teippasimme piiloon.

Metsään

Työ lähti joenrantaan, jossa totesimme pitkän pohdinnan jälkeen että valitsemani paikka ei kelpaa. Löysimme paremman ja meduusat sidottiin puuhun niin, että osa leijui veden yllä. Todella hyvä sijainti! Puukin oli itsessään jo todella vaikuttava.

Rinnalleen työ sai kyltin, jossa kerrottiin, kuinka meduusat tarvitsevat suolavettä ja lentävät siksi pois joesta kohti parempaa asuinpaikkaa. Teoksen nimeksi tuli Lähtö.

Meduusat kiinnitetty. Päivänvalossa otettu kuva ei tietenkään kerro koko totuutta.

Arviointini

Pidin työn tekemisestä, vaikka suunnitteluvaiheessa innostus olikin hakusessa. Ehkä siinä olisi auttanut, jos olisin selkeämmin tajunnut, millaista tapahtumaa varten työtä nyt tehdään ja mikä sen rooli siellä on.
 
Jos yritän keksiä jotakin moittimista, niin minua vähän häiritsivät meduusojen välissä leijuvat mustat klöntit, jotka piilottivat ei-toivottuja valonlähteitä. Muuten olen hyvällä mielellä työstä ja ihmettelen, kuinka onnistunut se oikeastaan oli. Mutta pois se minusta, että olisin syypää siihen, ryhmätyössä!

Meillä oli toimiva kolmikko, jonka näkemykset työstä kohtasivat toisensa hyvin. Liikaa laiskottelua ei mielestäni ollut, vaikka turhanpäiväistä hengailuakin paikoittain esiintyi. Syy oli välillä esimerkiksi materiaalin odottelussa.

Mainittavan ihanaa työn tekemisessä oli myös sen monipuolisuus: Metallia, hiomista, kangasta, maalaamista, liimaamista, kirjoittamista, jouluvaloja, opettajanmetsästystä ja puussa kiipeilemistä. Aika laajaa.

Kolmas paras asia oli lopputulos.

Kiertopajat 4/4: Vaatetus

Tehtävänanto ja suunnittelu

Vaatetusviikolla oli tarkoitus tehdä laukku, reppu tai muuta sen kaltaista. Tuotteesta tuli löytyä perusmuodot kolmio, neliö ja ympyrä. Tarkoitus oli tietenkin tehdä jotain, joka ei jäisi homehtumaan kaappiin vaan päätyisi käyttöönkin asti.

Ajattelin, että reppua tai käsilaukkua en tarvitse, mutta olisi mukava omistaa omannäköinen vyölaukku. Ajattelin ensin tehdä vyön kiinteänä laukkuun, mutta totesin viisaammaksi tuplata laukun käyttömahdollisuudet ulkoistamalla mokoman. Eli laukkua voisi käyttää sitten vaikka ilman vyötä meikkilaukkuna.

Suttuinen suunnitelma ja huolella tehdyt kaavat.

Töihin

Leikkasin kaavojen mukaan erilaisista kankaista palasia ja ihmettelin, miksi tein kaavat niin huolella, kun pilkon riepuja kuitenkin vähän miten sattuu. Mutta tarpeeksi hyvää jälkeä tuli. Vaati jonkin verran hahmotuskykyä koota palaset ja tajuta, missä järjestyksessä ompelen ne ja miten, ettei tule saumat näkyviin. Erillisiä paloja oli kuitenkin aika monta.

Sitten se ompelukone. Suhteellisen vieras laite, vaikka onkin yksinkertainen. Se myös tykkää välillä ärhennellä. Purkamaan en kuitenkaan joutunut kovin paljon, paitsi kerran ommellessani yhteen väärät palat. Siitä en voi syyttää ompelukonetta.

Kurtisteltu kulmia jo jonkin matkaa. Ompelukone vetäisi ylimmän palan rypylle.

Viimeisten hahmotushaasteiden ja ommelten jälkeen sain laittaa iloisena napin paikalleen.

En huomannut tuoda vyötä mukanani, jotta olisin voinut sen kanssa testata laukkua, mutta ei se mitään. Laukun tarkoituksen toinen puoli tuli nyt ainakin kameralle.

Avatusta laukusta erottuu etupuolen sauma.

Yksinkertainen kuviointi.

Takana on lenksut vyölle.

Arviointi

Vaihteeksi tykkään. Eihän tämä ole läheskään täydellinen, vähän on vinoa ja ruttuista suttua. Kuitenkin työ on hyvä siihen nähden, etten ole pahemmin ompelukoneeseen koskenut ala-asteen jälkeen. 

Laukku on mielestäni epätäydellisyydessään söpö ja minun näköiseni. Etupuolen sauma on hauska ja sopii laukkuun, kuvioita ja muita mielenkiintoisia yksityiskohtia on sopiva määrä ja takaosan lenksutkin käyvät koristeista. Ehkä rutut ja sututkin. Laukun kankaat ovat kivoja ja kokokin on aika passeli. Toivottavasti se toimii myös vyöllä.

Kiertopajat 2/4: Puu

Alkuun

Metallipajan jälkeen viikko kului puupuolella. Tarkoitus oli tehdä pannunalunen, tai vaikka pari, jos ehtii. Materiaalina käytettäisiin vain pyöreitä keppejä ja neliöitä. Idea oli käyttää ideointiin reilusti aikaa, tehdä monta toisistaan poikkeavaa suunnitelmaa ja huomata, kuinka monenlaista tästäkin saa irti.

 

Kaikenlaisista yritelmistä lopulliseen suunnitelmaan.

Suunnittelin hartaasti ja autuaana. Mietin tapoja tehdä kokoaan muuttava alunen: liu'uttamista, sivujen kääntelyä, palojen uudelleenjärjestelyä... Ajattelin myös, että olisi hauska tehdä vaikka neljä pientä kupinalusta, jotka saakin toisiinsa kiinni.

Loppujen lopuksi tämä oli pelkästään leikkimistä, koska valitsin kuitenkin ensimmäisen suunnitelmani, rehellisen, kotoisan pannunalusen ilman mitään hienostelevia venkoiluja.

Toteutus

Mitä oikeastaan tein? Mittailin jotain, hioin, sahasin pikkuisen ja porasin muutaman reiän. Yhden liian vähän, itse asiassa.

Tein suunnitelman luonnollisissa mittasuhteissa. Helpotti paljon hahmottamista.

Liimailin sitten hetken puukeppejä itsekseni, kun en koulupäivän loppuessa heti malttanut lähteä, ja tietenkin katkaisin yhden kepeistä, kun olin jo liimannut sen paikalleen. Tuijotin neuvottomana palikasta pursuavia puusäleitä, kunnes mieleeni tuli, että eihän tuota kepakkoa oikeastaan edes tarvitse. Päätin jättää toisenkin kepin pois kauneuden vuoksi ja sen jälkeen huomasin, että olin unohtanut porata yhden reiän juuri tätä keppiä varten! Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Paitsi että samana päivänä sairastuin ja vietin vuoteessa kaksi päivää, jotka olisin voinut tehdä puutöitä. Olin ajatellut tehdä toisenkin pannunalusen, saman idean variaation, jotta voisin antaa tämänkin työn lahjaksi, mutta tämän pienenkin jutun valmistuminen sitten venähti oikein reippaasti, kun keskityin niihin huovutushommiin.

Tykkäänkö

Valmis.

Tykkään!

Ei ehkä pitäisi. Katsokaa nyt tuota kuvaa! Työssäni on pari turhaa reikää ja yksi hiomaton puutikun jäänne... sitä kun vertaa suunnitelmaani kahdesta kauniista alusesta, niin pitäisi hävettää.

No miksi en tukkinut reikiä ja hionut tuota suttuista möykkyä? Syy on täysin erään rakkaan ihmisen, jolle aioin antaa lahjaksi suunnittelemani pannunaluset.
Puhuimme nimittäin epäonnistumisen pelosta ennen kuin aioin tulla korjailemaan työtäni.
Keskustelun seurauksena tajusin, että parempi lahja on tämä epäonnistuminen. En halua korjata sitä. Ehkä teen sille seuraksi jotain myöhemmin, mutta uskokaa tai älkää, sen arvo on oikeasti suurempi saajalleen näin. Ei minua kiinnosta että se on epäonnistunut koulutyö, koska vielä enemmän se on erittäin hyvä lahja.

Ja sitä paitsi

tällä lailla hassusti kävi!

Eli tein työpajaviikkojen päätteeksi pari pannunalusta edellisen kavereiksi: onnistuneen version täysin samasta mallista ja toisen, vähemmän onnistuneen alusen pienellä mallin varioinnilla, jossa keskiosan puut kulkevat paksumpien läpi, eivätkä päältä.

Kiertopajat 3/4: Tekstiili

Lasinalunen

Tekstiiliviikon tarkoitus oli tutustua huovuttamiseen. Alkulämmittelynä sommittelimme huovanpalaseen esimerkiksi villalankaa, huopaa ja muuta huopuvaa. Heitimme harson työn päälle, kostutimme, painelimme ilmat pois ja käärimme työn vesinuudelinpalaseen (kera pakkausmuovin). Sen jälkeen rullataan. Ja rullataan. Vaihdetaan vesinuudeli ja pakkausmuovi bambuverhoon. Rullataan.
Lopuksi, kun työ on saanut tarpeeksi hankausta ja vaivaamis-viskely-pusertelukohtelun, se säikäytetään kuumalla ja kylmällä vedellä ja käydään höyrykäsittelemässä silitysraudalla. Tietenkin palasta venytellään muotoonsa työn vaiheissa ja vaihdellaan rullaussuuntaa, jotta lopputulos olisi jonkinnäköinen.

Valmis huopa jaettiin osiin, joista leikataan lasinalusia.

Varsinainen työ

Työn ainoa vaatimus oli, että sen tulisi olla huovutettu. Aihe ja huovutustekniikka eivät olleet rajoitettuja. Halusin tehdä jotain käytännöllistä ja yön yli mietittyäni tahdoin tehdä huopatossut. Niiden tekeminen oli samankaltaista kuin lasinalushuovan, sikäli että siihen kuului vettä, saippuaa ja rullaamista.

Idea oli kuitenkin siinä erilainen, että nyt kyse oli kolmiulotteisesta työstä. Aloitin leikkaamalla muovisen kaavan suoraan kirjasta kopioiden. Siinä oli huomioitu villan kutistuminen ja sain helposti oikean koon tossut. Kaavan ympärille sitten rupesin kasaamaan kerros kerrokselta ohuita villakerroksia niin, että päällekkäisten kerroksien villakuidut kulkevat erisuuntaisesti. Ensin kerros yhdelle puolelle ja kaavan yli jäävä osa saippuavedellä keskelle. Sitten kerros toiselle puolelle ja reunat keskelle. Näin tein neljä kertaa kummallekin puolelle. Alkuun asettelin vähän eriväristä villaa piristämään tossuja. Tämä toimii, koska kaavaan koskeva puoli, eli sisäpuoli, käännetään kesken kaiken ulospäin, joten vaalea kerros tulee näkyviin.

 

Kaikki villakerrokset lisätty.

Seuraavaan vaiheeseen kuuluu vettä, saippuaa, työn painelua ja hankaamista niin, että villakerroksien sisällä ei ole enää ilmaa. Sitten työtä voi rullailla ja jossain vaiheessa leikata keskeltä kahtia ja kääntää. Tärkeää tämän kolmiulotteisen työn tekemisessä on välillä tarkistaa, kuinka saumakohdat huopuvat.

Saumakohtien parantelua.

Tein vielä tossuihin kuvissa näkyvän taitoksen ja viimeisenä ompelin langan koristeeksi.

Lämpötiloilla säikytettyjen tossujen höyrykäsittely.

Viimeiseksi vihreä lanka piristämään.

Arvio

En ole ikinä aikaisemmin huovuttanut, mutta se oli mukavaa ja onnistuin hyvin. Aioin tehdä vähän erinäköiset tossut kuin tuli, mutta sillä ei ole suurempaa merkitystä. Suunnitelmien kuuluu välillä mennä vahingossa rikki.

Huopatossut ovat ihanat. Kotoisat ja lämpöiset. Onnistuneet. Annan itselleni tästä hyvät pisteet.
Lopuksi ansaittu kiitos kumihanskoille siitä, että teitte saippuavedellä lotraamisen mahdolliseksi. Arvostan työtänne paljon.