perjantai 19. toukokuuta 2017

Pastelliäiti ja -vauva

Taustaa

Tämä ei ollut koulun projekti, vaan tein taulun eräälle tuoreelle äidille vauvan kunniaksi.
Valitsin pastellivärit, koska olen maalannut niillä elämäni aikana niin vähän, että koin hyvin tarpeelliseksi kehittää taitoani. Valinta oli juuri oppimisen kannalta loistava.
Pohja tuli mustasta kartongista hetken mielijohteesta. Valinta oli sekä hyvä että huono: lopputulos on mielenkiintoinen, mutta liian himmeä. Musta pohja olisi vaatinut rohkeampaa värinkäyttöä, mutta en ollut tarpeeksi kokenut tajuamaan sitä ajoissa.

Työtavoista




 Usein, jos töideni mallina on valokuva, käytän oikeastaan paria kuvaa: alkuperäistä, ja kuvaa, josta on muokattu kontrastia, valoisuutta ja värikylläisyyttä niin, että se muistuttaa enemmän haluamaani lopputulosta. Vertaan keskeneräistä työtäni kumpaankin kuvaan, koska niin näen helpommin, mikä on vialla tai tavoitteesta poikkeavaa. Jos mallina on vain yksi kuva, sokeudun sille nopeasti.





Omistan sekä pehmeät että kovat pastellivärit. Lisäksi käytin paljon säämiskää ja hiilikumia, mutta paras työkalu pastellimaalauksessa on mielestäni ehdottomasti topsi.
Käytän sitä värin kummaamiseen, himmentämiseen, tasoittamiseen, levittämiseen ja maalaamiseen, riippuen, paljonko topsissa on pastellipölyä. Monipuolisuuden lisäksi topsin etu on myös sen tarkkuudessa verrattuna säämiskään.
Lopussa ja tärkeissä välivaiheissa suihkutan työhön hiuskiinnettä, sillä se käy ihan hyvin fiksatiivista, eli siis estää työn leviämistä.





 

 

 

 

 

Luonnostelua ja hidasta etenemistä






Koska halusin pelata varman päälle, aloitin pastellimaalauksen avaamalla mallikuvan tietokoneen näytölle sopivassa koossa, ja mittasin kuvan pisteiden etäisyyksiä viivottimella paperille. Läpi piirtäminen olisi ollut nopeampaa, mutta tietokoneen kirkkaus ei riittänyt läpäisemään mustaa kartonkia.












 





Alkuun tein rohkeasti ja voimakasta jälkeä,
ja kuva olikin pitkän aikaa kirkkaudeltaan hyvä, vaikka aika jännittävästi noidan ja lemmikkihirviön näköinen.











Kuinka paljon voi yksi silmä tehdä!














Kun lähdin yksityiskohtaisempaan työskentelyyn, käytin liituja yhä varovaisemmin ja varovaisemmin. Pohjan levittäminen ja tasoittaminen vielä tähän, ja työstä tulee äkkiä aivan liian himmeä. En kuitenkaan tajunnut sitä ennen kuin olin jo tehnyt paljon yksityiskohtia. Värin lisääminen olisi minun taidoillani pilannut niitä liikaa ja aiheuttanut rutosti vaivaa korjaillessa ja nysväillessä.




Keskeneräinen poski saa aikaan hauskan virneen.


 Oli ihanaa ja mielenkiintoista seurata kasvojen kehitystä, koska kuvassa korostui joka vaiheessa jokin uusi kasvonpiirre. Sen takia välillä kuva näytti eri henkilöiltä, ja välillä korosti eri luonteenpiirteitä tai tunnetiloja.
Eniten taistelin suun ja sen ympäristön kanssa: ilme oli vuoroin kujeileva ja vuoroin kireä tekohymy, vaikka pyrin lempeään.
Kireämpi hymy ja kysyvät kulmat. Lapsi.



Kuva sai taianomaisen käänteen silmiinsä! Oli tavallaan sääli jatkaa.
Vauva on nyt suloinen ja ihanasti uninen.


Valmiiksi maalattu

Silmien värin täytyi kadota.
Onneksi se näkyy kuitenkin todellisuudessa paremmin kuin kuvassa.
Ehkä.
Paitsi kun kiiltävä lasi peittää senkin vähän.

Kehyksen valintaa

 

Loppu

Kauniista mallista on helppo tehdä kaunis kuva, mutta himmeys jäi harmittamaan aika rajusti. Niin alkeellista pastelliosaamista!
Näin työn myöhemmin seinällä, ja sitä katsellessa rupesin kuitenkin ajattelemaan uudelleen.
Leveä paspa ja kehysten yksinkertaisuus tuovat ihanasti ilmaa ja tyyliä työhön. Toisaalta taas lasi on kiiltävä ja kehykset ohuina ja yksinkertaisina jotenkin varovaiset. Tästä tulee sellainen, miten sen sanoisin, piiloutuva tunnelma. Kuva ei huuda. Se on mystinen ja salaperäinen, ja jos en tietäisi paremmin, luulisin, että nainen kuvassa on tahallaan oikein, oikein himmeä.
Taulu lepää olohuoneessa paikalla, josta se näkee kaiken, ja mielestäni se katseleekin kaikkea oikein huolellisesti, ikään kuin sen tarkoituskin olisi mieluummin tarkkailla kuin tulla tarkastelluksi.
Kuten jokin kodin suojelusenkeli. Vähän ehkä pelottavaa.