lauantai 16. joulukuuta 2017

Kirjaston näyttely

Työn lähtöpiste

on Suomi100 -teemainen näyttely kirjastossa itsenäisyysviikolla. Kaikki toisen vuoden artesaaniopiskelijat puusta, metallista, tekstiilin ja vaatetuksen puolelta osallistuvat siihen noin kolmen hengen ryhminä, joille on arvottu jokin vuosikymmen Suomen itsenäisyyden ajalta.
Tästä vuosikymmenestä tulisi tehdä ryhmässä yleinen esittely ajan hengestä, tyylistä, tapahtumista ja muusta, jonka kokee tärkeäksi. Lisäksi jokainen tekee itsenäisesti näyttelyesineen ryhmänsä vuosikymmenen inspiroimana.

Posteri

Ryhmäni toteutti vuosikymmenen 1988-1997. Työ alkoi tietenkin tiedon keräämisestä ja jatkui sen karsimisena. Toteutimme tämän tiiviisti ryhmässä.
Seuraava vaihe oli tehdä posteri aikakaudesta. Tähän tarvitsimme kuvia, mutta niitä oli todella hankala löytää tekijänoikeuksien vuoksi. Totesimme, että on helpompaa piirtää kuvat itse. Tein lyijykynätyön lama-ajan leipäjonosta posterin taustalle, ja Veera, toinen ryhmämme jäsen, teki muutaman kuvan ajan pukeutumistyylistä.
Posterin ulkoasun oli tarkoitus ottaa vaikutteita käsittelemästään vuosikymmenestä. Ainoastaan pohjan koko ja otsikon sijainti oli määritelty yhteisesti.
Suunnittelin ulkoasun lähinnä googlen kuvahaun pohjalta, etsien yhteisiä tekijöitä ajan mainoksista. Värit ovat tärkein linkki vuosikymmenemme mainoksiin, mutta etsimme myös 90-luvulla suosittuja fontteja, joita käytimme mallina posterissa. Lisäksi huomasin, että mainoksissa toistui muutamaan otteeseen asetelma, jossa laatikoihin koottu informaatio oli taustakuvan päällä. Asettelu ei noudattanut mitään selkeitä raameja, vaan oli iloista ja lennokasta, jopa sekavaa.
Tein posterin Adobe Illustratorilla, mikä oli hyvä, koska käytin sitä ensimmäistä kertaa ja opin sen perusteita.

Valmis posteri

Teimme myös ryhmäkäyntikortin, jossa noudatimme samoja fonttivalintoja ja värimaailmaa.

Näyttelytyön suunnittelua

En ole ehtinyt vielä tehdä tuolia, joten teen sen tässä yhteydessä, jotta senkin perusteet tulisi opittua. Innostuimme Veeran kanssa ajatuksesta, että tekisimmekin yhteisen työn. Hän opiskelee tekstiilipuolella, joten ajattelimme, että hän voisi verhoilla tuolini ja punoa sen selkänojan jollain tapaa.

Minua kiehtoo 90-luvussa eniten kotoisuuden ja yksilöllisyyden ajatus, joten haluaisin saada ne näkymään tuolissani. Siitä tulee siis oikeastaan oma tulkintamme kotoisuudesta. Tämä näkyisi vaaleana puuna, koruttomuutena ja kokeilemisena, jotka ovat myös itsessään 90-luvulle tyypillisiä asioita. Omaan tulkintaan liittyisi erityisesti tuolin selän toteutus.
Tekstiilissä 90-luku näkyy erityisesti pystyraitoina, joita tulee sekä verhoilukankaaseen että selkänojan suunniteltuun punontaan. Kotoisuutta on haettu istuimen pehmeydellä, muhkeudella ja mukavuudella.

Toinen suuri inspiraationi lähde on vuonna 1996 markkinoille tullut, Mobel Oy:n valmistama Kova-tuoli, joka voitti Pro Finnish Desing -palkinnon vuonna 1999. Erityisesti sen jalat miellyttävät silmää.
Valmistusmateriaalina aion käyttää mäntyä, joka oli suosittua 90-luvulla, kun puussa arvostettiin vaaleutta.
Haluan tuolista myös yksinkertaisen aikakauden hengen mukaan, sekä korostaakseni vallinnutta lamaa ja köyhyyttä. Tämä ehkä karsii näkyviä vaikutteita Kova-tuolista, mutta se ei sinänsä haittaa.

Ensimmäisiä ajatuksiani tuolista

Selän punonnan mietiskelyä



Liitosten ja mittojen hahmottelu alkuvaiheessa




Tuolin tekovaiheet tiivistettynä

Tarkka mittojen ja liitosten suunnittelu
Puumateriaalin valinta
Puukappaleiden sahaaminen ja höylääminen oikean kokoisiksi, huomioiden puunsyiden suunta erityisesti takajaloissa
Liitosten jyrsiminen ja viimeistely
Tuolin etujalkojen kapeneminen ja takajalkojen pyöristys höyläämällä
Hionta, liimaus ja öljyäminen
Istuimen vanerin valmistus ja verhoilu

Aloitin valmistuksen,

ja heti suunnitelmat muuttuivat. Teenkin tuolin tervalepästä, sillä löysin hyvän laudan, jonka syyt sopisivat takajalkoihin. Jalat ja selkänoja tehdään nimittäin samasta kappaleesta, ja tällöin puunsyiden täytyy myötäillä kappaleen muotoa, jotta tuoli olisi kestävä.
Materiaalivalinta oli siitä hyvä, että puu oli ihanan punertavaa ja sopi Veeran valitsemiin kankaan lankoihin kauniisti.
Tervaleppä on myös paljon halvempaa kuin mänty, ja minulla oli muutama ylijäämälaarista pelastettu kappale sitä jo valmiiksi. Nuukuus siis sai nousta työssäni kunniaan 90-luvun lamasta muistuttaen.

Takajalkojen raakileet
 Muotoilin takajalat vannesahalla ja hioin ne sileiksi. Jätin niihin keskelle vielä ylimääräisen palan, jotta liitosten vaatimat reiät voi tehdä helpommin.
Keskiosan ylimääräinen pala
Tein reiät talttaporakoneella, jonka jälkeen sahasin ja hioin vielä ylimääräisen apupalan jaloista pois.

Tuolin etujalkojen ja sarjan palojen tekeminen oli helpompaa, koska niissä ei ollut mitään poikkeavaa. Ainoastaan jyrsimen käyttö vaati vaivannäköä, koska sen asetukset eivät olleet kunnolla muistissa.
Tuolin sarjapalat työstössä
Tahdoin etujaloista alaspäin kapenevat. Käytin siinä apukappaletta, jolla voin syöttää jalat vinossa asennossa tasohöylän läpi.


Jalka asetetaan uraan, jolloin se pysyy vinossa kun sen syöttää höylään.

 Tein samalla myös selkänojan kappaleita, sillä alkuperäinen suunnitelma kariutui. Tarkoitus olisi ollut tehdä selkänoja yhdessä Veeran kanssa, mutta hänellä ei riittänytkään aika.

Selkänoja valmistumassa
Jyrsin selkänojan liitokset samaan aikaan sarjan kanssa. Sen jälkeen sahasin ja hioin palat kaareviksi kuvassa näkyvien lyijykynäviivojen mukaan.
Gsth
Halusin takajaloista pyöreät Kova-tuolista saamani idean mukaan. Jyrsin takajalkoihin niin suuren pyöristyksen kuin pystyin, ja myöhemmin myös kaikkiin muihin kappaleisiin pienet pyöristykset, että tuoliin ei jäisi haittaavia teräviä kulmia. Sarjojen paloihin täytyi myös jyrsiä urat, joihin myöhemmin asetetaan istuinosan vaneri.
Jatkoin takajalkojen pyöristämistä vielä käsihöylällä.

Jalkojen pyöristystä käsin kahdella erilaisella höylällä.

Keskityin vielä hetkeksi selkänojan paloihin:
Keskimmäinen paloista oli ihanasti vaaleampi kuin muut.

Liitoksen kovertamista
Takajalkojen pyöreys aiheutti sen, että selkänojan liitoksissa täytyi olla vastaava kovera pinta. Tämä osoittautui koko tuolissa vaikeimmaksi asiaksi, sillä pinta piti kovertaa käsin taltalla. En ole tehnyt niin usein, eikä taltan käyttö ole helpointa kohtisuoraan puunsyitä vastaan. Kulutin tähän paljon aikaa, enkä silti onnistunut kunnolla yhdessäkään liitoksessa. Se näkyy lopullisessa työssä takaapäin katsoessa rakoina selkänojan liitoksissa.

Kuitenkin pääsin sen yli liimausvaiheeseen, jossa kohtasin toisen suuren ongelman. Liitokset olivat olleet hyvät kuivapuristuksessa, mutta kun lisäsin liiman, ne osoittautuivatkin liian tiukoiksi, enkä saanut puristettua kaikkia osia kunnolla. Lopputuloksessa tämä ei loista silmään, mutta se häiritsee minua kyllä.
Liimausvaihe. Myös sarjojen urat vaneria varten erottuvat tässä hyvin.
Liimasin ensin tuolin selkänojan ja etusarjan ja sen jälkeen sivusarjat, kuten kuvasta ilmenee.
Seuraavaksi tein vanerista sopivan palan tuolin keskelle.
Vanerin sovitus

Sain tuoliin tärkeän istuinkulman sahaamalla takajaloista hieman lyhyemmät kuin etujaloista.
Öljysin vielä puuosat kolmeen kertaan välihionnan kera.

Pehmeyttä

90-luvun laman henki nosti päätään, kun pehmusteen materiaalit koottiin Veeran kotoa löydetyistä ylimääräisistä vaahtomuovinpaloista ja vanusta.
Ehkä tällä asettelulla pehmusteen katkeamiskohdat eivät tunnu istuessa.

 Tein vaahtomuovin palasista noin 5 millimetriä liian suuret, että puu ei tuntuisi reunoilla pehmusteen painuessa. Vanu peittää kaiken vaahtomuovin, jotta kangas ei kuluisi ajan myötä puhki.
Liimasin sitten kaiken yhteen ja pääsin niittaamaan kangasta kiinni.
Niittaus aloitetaan muutamalla niitillä joka sivulta.

Veeran tekemä kangas oli oikein sopivan kokoinen.

Raitojen on tietenkin tärkeää kulkea aivan suoraan.

Leikkasin ylimääräisen kankaan pois ja siistin reunat kuumaliimalla.




 

 

Tadaa!

Etujalat ovat korkeammalla kuin sarja, jotta liitos voisi olla kauempana jalan reunasta. Tämä tuo kestävyyttä.
Värit sopivat hyvin yhteen ja takajoissa on mielenkiintoinen vaihto pyöreän ja kulmikkaan osan välillä.
Etujalat ovat hauskasti vaaleampia kuin muu tuoli. Selkänojan keskipalakin on, vaikka se ei tässä erotu.