lauantai 25. maaliskuuta 2017

Hyllykkö

Tarkoituksena

oli opetella käyttämään monikaraporakonetta, joten hyllykön tekeminen oli luonnollinen oletus. Hyllyt on helppo kiinnittää tapeilla, johon tarvitsee monikaraa.

Suunnittelin

pari vaihtoehtoa. Ajattelin tehdä itselleni hyllykön eteiseen kengille ja pikkutavaroille. Toinen vaihtoehto oli kysyä, jos joku lähipiiristäni tarvitsisi jotakin.
Siskoni ehdotti, että tekisin hänen lapsilleen askarteluhyllyn, ja tykästyin ideaan. Siihen saisi vähän jännääkin, kun tekisin kaltevan hyllyn papereille.
Suunnitelmani oli vähän suttuinen, mutta yllättävää kyllä, se pysyi samanlaisena loppuun asti.
Mietin pitkään, raaskinko tehdä hyllykön saarnista vai tyydynkö johonkin halvempaan. Saarni kuitenkin voitti, ja hyvä niin.

Aloitin työskentelyn

liimalevyllä. Se oli suurin osa koko projektia, ja vei paljon aikaa, kun mietiskelin pitkään jokaisen riman sijaintia levyissä. Tässä vaiheessa huomasin viimeistään, kuinka hyvä valinta saarni oli!








Kuviointien huolellinen miettiminen oli ehdottomasti työskentelyn kohokohta. Niin rauhoittavaa! Lopputuloskin on niin suloisen kaunis. Ihanaa, miten erilaisia liimalevyistä tuli keskenään.

Sitten tietenkin höyläsin levyistä tasapaksut. Tässä muodostui ongelma, kun pienimmät levyt olivat koneelle liian pieniä, ja höylätessä niihin ilmaantui epätasaisuuksia. Syötin ne sitten koneeseen kulma edellä, jolloin ne olivat juuri tarpeeksi pitkiä, mutta epätasaisuudet oli hyvin vaikea saada pois enää. Vielä hiomisvaiheessakin löytyi joitakin jälkiä tästä.
Omaa typeryyttähän se oli, kun palat olisi voinut liimata vaikka yhteen sivua pitkin kulkevalla rimalla, niin että olisivat käyneet yhdestä palasta. Minäpä en osannut ajatella niin hienosti.

Liimalevyjen jälkeen

oli monikaran vuoro, työn surkein osuus.
Kone kun on jo iäkäs, eikä sen mielipiteisiin esimerkiksi suorakulmasta voi luottaa. Poraus oli aikamoista sähläämistä, kun testiporailin ja pistelin testijälkiä poranterillä joka välissä, sekä mittailin silmällä ja käsin kaiken. Olin yllättynyt kokoamisvaiheessa, kun reiät olivat kuin olivatkin oikeissa kohdissa.
Vinon hyllyn kohdalla porasin reiät pylväsporakoneella sivuseiniin käyttäen apuna kohdistustappeja.

Jyrsin hyllykön pitkiin seiniin urat vaneria varten ja leikkasin sirkkelillä sopivan palan vanerista. Hioin sen vielä, ja onneksi hioinkin kunnolla! Se olisi pilannut täysin muuten niin onnistuneen hyllyn, kun vaneri saarnihyllykön takalevynä on muutenkin hieman laimentava ratkaisu.
Vanerin kuvio kuitenkin sopi saarnin kanssa, eikä minua haittaa, etten tehnyt neljän millin saarnilevyä enää tässä vaiheessa!

Liimaus oli myös aika haaste, johon tuhraantui tuhottomasti aikaa. Tappeja kului kaappiin noin 110 kappaletta ja niiden liimaaminen tarvitsi perinpohjaista pohdiskelua, kun kerralla projektia ei mitenkään olisi ehtinyt toteuttaa. Aloitin siis tappien liimaamisesta sivuseiniin ja sitten keskiosan pikkulokerikoista. Loput saatiin sitten yhdellä kertaa liimattua ja laitettua nättiin puristimeen ilman varsinaisia ongelmia.

Myös liiman kanssa oli ongelma. Normaali puuliima ei olisi niin pitävää, ja olisi sääli huomata sen joskus pettävän. Se tarvitsisi puristuksen liimatessa, mutta sivuseinien tapituksessa puristus ei ollut mahdollista. Liimasin siis osan tapeista epoksilla, mikä oli siitä erittäin hyvä, että sain mahdollisuuden tutustua kyseiseen liimaan.

Vielä yksi haaste täytyy nostaa esille:
Porakoneella tehdyt reiät.
Olivat löysiä, vaikka käytin terää, joka tuli sopivan kokoisten puutappien ja kohdistustappien kanssa samassa pakkauksessa. Tämän takia osa epoksaamistani puutapeista oli hieman vinossa, ja testikokoamisen yhteydessä sain hioa niitä, että osuvat hyllykön reikiin.
Loppujen lopuksi tälläisestä sähläämisestä selvittiin ilman peruuttamatonta vahinkoa, ja hyllyköstä tuli oikein mukiinmenevä.
Liimattu hylly viimeistelyhiontaa odottelemassa.


Käsittelin hyllyn vernissalla, jolloin se sai ihanan, elävän pinnan, eikä saarnin luontainen, ihana luksuspuun väri muuttunut liikaa. Tässä vaiheessa tuli vielä pieni mutka matkaan, kun ahtaassa maalaustilassa huomasin eräänä kouluaamuna hyllykkööni roiskuneen maalia jostakin toisesta projektista. Mikä onni että olin lotrannut siinä vaiheessa vernissalla jo sen verran, että maali ei imeytynyt, vaan sen sai vielä hinkattua pois talouspaperilla. Vain pari pientä, hyvin huomaamatonta pistettä jäi jäljelle.

Pintakäsittely menossa.

Viimeinen vastoinkäyminen, jonka selvitin talouspaperilla ja kärsivällisyydellä.


Lopputulos

on ihana askarteluhylly lastenhuoneessa.


Olen hyvin tyytyväinen varsinkin liimalevyihin.

Vaneri sopii yllättävän hyvin kokonaisuuteen.
Omistajatkin taitavat pitää lopputuloksesta.
Ainoa todella häiritsevä asia on, etten huomannut tehdä väliseinistä sen verran lyhempiä kuin hyllyt, että mittausepätarkkuutta ja puun elämistä ei huomaisi.


Itse asiassa muuallakin olisi voinut olla suurempi syvennys hyllyjen ja seinien välillä.